Opetussektorin kehitysyhteistyö vahvistunut – visiota selkeytettävä

Tuoreen evaluoinnin mukaan pitkäaikainen sitoutuminen ja resursointi opetussektorin kehitysyhteistyöhön tulisi varmistaa, jotta Suomen nykyinen maine ja kehitysyhteistyön tuloksellisuus säilyisivät.

Tuoreessa riippumattomassa evaluoinnissa tarkastellaan sitä, miten Suomi on onnistunut vahvistamaan kansainvälistä rooliaan opetussektorilla ja edistämään kehityspoliittisia tavoitteitaan vuosina 2019-2022. Koulutus ja kestävän kehityksen tavoite neljä ovat olleet jo pitkään osa Suomen kehityspolitiikkaa. Viime vuosina Suomen roolia on pyritty laajentamaan ja tehostamaan sekä tuomaan alan eri toimijoita paremmin yhteen monitoimijayhteistyön avulla.

Evaluoinnin mukaan Suomi onkin edistynyt merkittävästi opetusalan kehitysyhteistyössä. Erityisesti on onnistuttu opetusalan roolin vahvistamisessa osana kehityspolitiikkaa, kahdenvälisen tuen laajentamisessa ja monenkeskisen yhteistyön vahvistamisessa. Suomen aiemmin vahvaan PISA-menestykseen nojannut maine tulisi evaluoinnin mukaan päivittää niin, että koulutuksen merkitys muiden kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä huomioitaisiin.

Kahdenvälinen yhteistyö on toiminnan perusjalka

Suomi erottuu sitoutumisessaan kumppanimaiden omiin opetusalan uudistusprosesseihin. Tuloksia on saatu aikaan muun muassa opettajankoulutuksessa, inklusiivisessa opetuksessa, varhaiskasvatuksessa, hyvinvointia lisäävissä palveluissa ja oppimisen arvioinnissa. Tuloksellisimmat kehitysyhteistyön välineet ovat olleet kahdenvälinen yhteistyö, joka on ollut toiminnan tärkein kulmakivi, ja monenvälinen yhteistyö. Esimerkiksi Etiopiassa yli 270 000 oppilasta on päässyt kouluruokailun piiriin Suomen tuella. Ukrainassa, Afganistanissa ja Myanmarissa on esimerkiksi parannettu opettajien asemaa ja ammatillista kehittymistä sekä lisätty naisopettajien ja -rehtorien määrää henkilökunnassa.

Koulutus kehittyvissä maissa -koordinaatioryhmän toiminta ja Opetusalan kehitysyhteistyön osaamiskeskuk­sen (FinCEED) perustaminen ovat parantaneet toimien yhdenmukaisuutta, mutta haasteita on edelleen, erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä ja niiden synergiaetujen löytämisessä. Kansalaisjärjestöillä ja korkeakouluilla on ollut tärkeä rooli, mutta niiden täyttä potentiaalia osana Suomen kokonaisvastetta oppimisen kriisiin ei ole hyödynnetty. Yksityisen sektorin tuottamat tulokset eivät ole toistaiseksi tuottaneet merkittävää lisäarvoa opetusalan kehitysyhteistyössä. Ristiriita Suomessa vahvan julkisen opetussektorin roolin ja yksityisen sektorin toiminnan välillä on myös edelleen ratkaisematta.    

Tarve lisätä rahoitusta ja rakentaa kriisinkestäviä opetusjärjestelmiä kasvaa

Koulutussektorin kehitysyhteistyön toimintaympäristö on yhä enenevässä määrin hauras ja epävakaa. Olisi ensisijaisen tärkeää säilyttää tai jopa kasvattaa rahoituksen tasoa, erityisesti kohdistamalla tukea koulutusjärjestelmien resilienssin eli kriisinkestävyyden ja muutosjoustavuuden vahvistamiseen. Lisäksi evaluointi nostaa esille tarpeen vahvistaa koulutuksen roolia humanitaarisessa avussa.

Evaluoinnin tulokset esiteltiin 9. marraskuussa 2023 avoimessa keskustelutilaisuudessa. 

Yhdistyneiden kansakuntien Education Cannot Wait –rahaston toiminnanjohtaja Yasmine Sherif onnitteli Suomea kaikista saavutuksistaan opetussektorilla ja totesi evaluoinnin valmistuvan ajankohtaiseen aikaan. 

“Todistamamme sodat, ilmastonmuutos, konfliktit ja pakolaiset kaikki edellyttävät, että teemme yhdessä työtä sen eteen, että lapset kaikkialla pääsevät laadukkaan opetuksen piiriin,” Sherif sanoi.

Myös evaluoinnin mukaan tarve opetussektorin kehitysyhteistyölle tulee vain kasvamaan, ja Suomen tulisi pysyä mukana kehityksessä.

Keskustelutilaisuuden yhteydessä nostettiin esille “elefantti huoneessa”, eli huoli siitä, miten Suomen vahvuudeksi tunnistetulle kahdenväliselle yhteistyölle käy jatkossa, kun maaohjelmien lukumäärää vähennetään hallitusohjelman mukaisesti ja toiminta useammassa kumppanimaassa saattaa loppua. 

Evaluointi suosittelikin, että ministeriö vähintäänkin säilyttää nykyisen resursointinsa ja koulutusasiantuntijansa yhteistyömaissaan.